Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]
Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]
Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]
Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]