Edit

“Minua kiinnostaa essee tekstilajina sekä sen soveltaminen kuvataiteelliseen työskentelyyn. Esseen logiikalla työskentely tarkoittaa minulle kuljeskelemista, harhailua ja päätymistä sivupoluille”, sanoo kuvataiteilija Aura Saarikoski. Keskustelimme hänen kanssaan autofiktiosta valokuvassa, kuvan ja tekstin keinoista sekä sumun mahdollisuuksista.

“Minua kiinnostaa essee tekstilajina sekä sen soveltaminen kuvataiteelliseen työskentelyyn. Esseen logiikalla työskentely tarkoittaa minulle kuljeskelemista, harhailua ja päätymistä sivupoluille”, sanoo kuvataiteilija Aura Saarikoski. Keskustelimme hänen kanssaan autofiktiosta valokuvassa, kuvan ja tekstin keinoista sekä sumun mahdollisuuksista.

“Minua kiinnostaa essee tekstilajina sekä sen soveltaminen kuvataiteelliseen työskentelyyn. Esseen logiikalla työskentely tarkoittaa minulle kuljeskelemista, harhailua ja päätymistä sivupoluille”, sanoo kuvataiteilija Aura Saarikoski. Keskustelimme hänen kanssaan autofiktiosta valokuvassa, kuvan ja tekstin keinoista sekä sumun mahdollisuuksista.

“Minua kiinnostaa essee tekstilajina sekä sen soveltaminen kuvataiteelliseen työskentelyyn. Esseen logiikalla työskentely tarkoittaa minulle kuljeskelemista, harhailua ja päätymistä sivupoluille”, sanoo kuvataiteilija Aura Saarikoski. Keskustelimme hänen kanssaan autofiktiosta valokuvassa, kuvan ja tekstin keinoista sekä sumun mahdollisuuksista.

“Taiteen tekeminen ja maalaaminen ovat minulle ihan samanlainen vietti ja eläimellinen tarve kuin hiekkakuvioiden tekeminen pallokalalle” sanoo kuvataiteilija Taru Happonen. Keskustelimme hänen kanssaan kosmisesta mittakaavasta, lempeistä sävyistä sekä taiteen tekemisestä viettinä.

“Taiteen tekeminen ja maalaaminen ovat minulle ihan samanlainen vietti ja eläimellinen tarve kuin hiekkakuvioiden tekeminen pallokalalle” sanoo kuvataiteilija Taru Happonen. Keskustelimme hänen kanssaan kosmisesta mittakaavasta, lempeistä sävyistä sekä taiteen tekemisestä viettinä.

“Taiteen tekeminen ja maalaaminen ovat minulle ihan samanlainen vietti ja eläimellinen tarve kuin hiekkakuvioiden tekeminen pallokalalle” sanoo kuvataiteilija Taru Happonen. Keskustelimme hänen kanssaan kosmisesta mittakaavasta, lempeistä sävyistä sekä taiteen tekemisestä viettinä.

“Taiteen tekeminen ja maalaaminen ovat minulle ihan samanlainen vietti ja eläimellinen tarve kuin hiekkakuvioiden tekeminen pallokalalle” sanoo kuvataiteilija Taru Happonen. Keskustelimme hänen kanssaan kosmisesta mittakaavasta, lempeistä sävyistä sekä taiteen tekemisestä viettinä.

Kuvataiteilijat Kastehelmi Korpijaakko ja Lotta Djupsund jakavat työhuoneen Harakan Taiteilijatalossa. Lisäksi heitä yhdistää praktiikka, jossa valokuva ja kirjoittaminen kietoutuvat yhteen. Keskustelimme muun muassa hallinnan ja sanallistamisen tarpeesta sekä teosten esittämiseen liittyvistä hankaluuden kokemuksista.

Kuvataiteilijat Kastehelmi Korpijaakko ja Lotta Djupsund jakavat työhuoneen Harakan Taiteilijatalossa. Lisäksi heitä yhdistää praktiikka, jossa valokuva ja kirjoittaminen kietoutuvat yhteen. Keskustelimme muun muassa hallinnan ja sanallistamisen tarpeesta sekä teosten esittämiseen liittyvistä hankaluuden kokemuksista.

Kuvataiteilijat Kastehelmi Korpijaakko ja Lotta Djupsund jakavat työhuoneen Harakan Taiteilijatalossa. Lisäksi heitä yhdistää praktiikka, jossa valokuva ja kirjoittaminen kietoutuvat yhteen. Keskustelimme muun muassa hallinnan ja sanallistamisen tarpeesta sekä teosten esittämiseen liittyvistä hankaluuden kokemuksista.

Kuvataiteilijat Kastehelmi Korpijaakko ja Lotta Djupsund jakavat työhuoneen Harakan Taiteilijatalossa. Lisäksi heitä yhdistää praktiikka, jossa valokuva ja kirjoittaminen kietoutuvat yhteen. Keskustelimme muun muassa hallinnan ja sanallistamisen tarpeesta sekä teosten esittämiseen liittyvistä hankaluuden kokemuksista.

”Ajatteluni tapahtuu tilassa, ajassa ja materiaalien parissa olemisessa sekä aistimisesta, kysymyksistä ja keskusteluista”, kuvailee kuraattori Riikka Thitz.

Tapasimme hänen kuratoimassaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila-gallerian avajaisnäyttelyssä Ebb and flow, jossa keskustelimme kuvataiteen ja esittävien taiteiden vastavuoroisuudesta, tilan tunnusta sekä sen aistimisen herkkyydestä.

”Ajatteluni tapahtuu tilassa, ajassa ja materiaalien parissa olemisessa sekä aistimisesta, kysymyksistä ja keskusteluista”, kuvailee kuraattori Riikka Thitz.

Tapasimme hänen kuratoimassaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila-gallerian avajaisnäyttelyssä Ebb and flow, jossa keskustelimme kuvataiteen ja esittävien taiteiden vastavuoroisuudesta, tilan tunnusta sekä sen aistimisen herkkyydestä.

”Ajatteluni tapahtuu tilassa, ajassa ja materiaalien parissa olemisessa sekä aistimisesta, kysymyksistä ja keskusteluista”, kuvailee kuraattori Riikka Thitz.

Tapasimme hänen kuratoimassaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila-gallerian avajaisnäyttelyssä Ebb and flow, jossa keskustelimme kuvataiteen ja esittävien taiteiden vastavuoroisuudesta, tilan tunnusta sekä sen aistimisen herkkyydestä.

”Ajatteluni tapahtuu tilassa, ajassa ja materiaalien parissa olemisessa sekä aistimisesta, kysymyksistä ja keskusteluista”, kuvailee kuraattori Riikka Thitz.

Tapasimme hänen kuratoimassaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila-gallerian avajaisnäyttelyssä Ebb and flow, jossa keskustelimme kuvataiteen ja esittävien taiteiden vastavuoroisuudesta, tilan tunnusta sekä sen aistimisen herkkyydestä.

Marika Agu, curator and archive project manager at the Estonian Centre for Contemporary Art, discusses about Estonian art with artists Alexei Gordin, Flo Kasearu, Camille Laurelli, Liina Pääsuke, Bita Razavi and Steve Vanoni.

Marika Agu, curator and archive project manager at the Estonian Centre for Contemporary Art, discusses about Estonian art with artists Alexei Gordin, Flo Kasearu, Camille Laurelli, Liina Pääsuke, Bita Razavi and Steve Vanoni.

Marika Agu, curator and archive project manager at the Estonian Centre for Contemporary Art, discusses about Estonian art with artists Alexei Gordin, Flo Kasearu, Camille Laurelli, Liina Pääsuke, Bita Razavi and Steve Vanoni.

Marika Agu, curator and archive project manager at the Estonian Centre for Contemporary Art, discusses about Estonian art with artists Alexei Gordin, Flo Kasearu, Camille Laurelli, Liina Pääsuke, Bita Razavi and Steve Vanoni.

Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitseva Porukalle on jaettu työhuone sekä tila taiteelliselle työlle, ajattelulle ja seuraavat kolme viikkoa myös yleisölle avoimelle ryhmänäyttelylle.

Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitseva Porukalle on jaettu työhuone sekä tila taiteelliselle työlle, ajattelulle ja seuraavat kolme viikkoa myös yleisölle avoimelle ryhmänäyttelylle.

Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitseva Porukalle on jaettu työhuone sekä tila taiteelliselle työlle, ajattelulle ja seuraavat kolme viikkoa myös yleisölle avoimelle ryhmänäyttelylle.

Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitseva Porukalle on jaettu työhuone sekä tila taiteelliselle työlle, ajattelulle ja seuraavat kolme viikkoa myös yleisölle avoimelle ryhmänäyttelylle.

”Taidekentällä on paljon kriittistä keskustelua ja debatit kuuluvat asiaan. Kun suhtaudutaan intohimoisesti taiteeseen ja käydään aktiivista keskustelua, taidekenttä ja -käsitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Myös taiteilijuus ja taiteilijan rooli yhteiskunnassa muuttuvat”, sanoo kuvataiteilija Hannaleena Heiska. Keskustelimme hänen kanssaaan taiteen vapaudesta, poliittisuudesta ja ammattimaisuudesta.

”Taidekentällä on paljon kriittistä keskustelua ja debatit kuuluvat asiaan. Kun suhtaudutaan intohimoisesti taiteeseen ja käydään aktiivista keskustelua, taidekenttä ja -käsitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Myös taiteilijuus ja taiteilijan rooli yhteiskunnassa muuttuvat”, sanoo kuvataiteilija Hannaleena Heiska. Keskustelimme hänen kanssaaan taiteen vapaudesta, poliittisuudesta ja ammattimaisuudesta.

”Taidekentällä on paljon kriittistä keskustelua ja debatit kuuluvat asiaan. Kun suhtaudutaan intohimoisesti taiteeseen ja käydään aktiivista keskustelua, taidekenttä ja -käsitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Myös taiteilijuus ja taiteilijan rooli yhteiskunnassa muuttuvat”, sanoo kuvataiteilija Hannaleena Heiska. Keskustelimme hänen kanssaaan taiteen vapaudesta, poliittisuudesta ja ammattimaisuudesta.

”Taidekentällä on paljon kriittistä keskustelua ja debatit kuuluvat asiaan. Kun suhtaudutaan intohimoisesti taiteeseen ja käydään aktiivista keskustelua, taidekenttä ja -käsitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Myös taiteilijuus ja taiteilijan rooli yhteiskunnassa muuttuvat”, sanoo kuvataiteilija Hannaleena Heiska. Keskustelimme hänen kanssaaan taiteen vapaudesta, poliittisuudesta ja ammattimaisuudesta.

Viime vuonna kymmenen vuotta täyttänyt, ekologiseen taidetoimintaan keskittyvä Mustarinda-seura on yhteisönä muuttanut muotoaan montaa kertaa olemassaolonsa aikana. Kainuun vaaramaisemissa tapahtuvan residenssitoiminnan, näyttelyiden ja tapahtumien kautta Mustarinda on paitsi tehnyt pioneerityötä jälkifossiilisen jälleenrakennuksen saralla myös toiminut alustana taiteen ja tieteen tekijöiden kohtaamisille. Haastattelimme seuran aktiiveja Pauliina Leikasta ja Sanna Ritvasta Yhteisöllisyydestä-juttusarjaan.

Viime vuonna kymmenen vuotta täyttänyt, ekologiseen taidetoimintaan keskittyvä Mustarinda-seura on yhteisönä muuttanut muotoaan montaa kertaa olemassaolonsa aikana. Kainuun vaaramaisemissa tapahtuvan residenssitoiminnan, näyttelyiden ja tapahtumien kautta Mustarinda on paitsi tehnyt pioneerityötä jälkifossiilisen jälleenrakennuksen saralla myös toiminut alustana taiteen ja tieteen tekijöiden kohtaamisille. Haastattelimme seuran aktiiveja Pauliina Leikasta ja Sanna Ritvasta Yhteisöllisyydestä-juttusarjaan.

Viime vuonna kymmenen vuotta täyttänyt, ekologiseen taidetoimintaan keskittyvä Mustarinda-seura on yhteisönä muuttanut muotoaan montaa kertaa olemassaolonsa aikana. Kainuun vaaramaisemissa tapahtuvan residenssitoiminnan, näyttelyiden ja tapahtumien kautta Mustarinda on paitsi tehnyt pioneerityötä jälkifossiilisen jälleenrakennuksen saralla myös toiminut alustana taiteen ja tieteen tekijöiden kohtaamisille. Haastattelimme seuran aktiiveja Pauliina Leikasta ja Sanna Ritvasta Yhteisöllisyydestä-juttusarjaan.

Viime vuonna kymmenen vuotta täyttänyt, ekologiseen taidetoimintaan keskittyvä Mustarinda-seura on yhteisönä muuttanut muotoaan montaa kertaa olemassaolonsa aikana. Kainuun vaaramaisemissa tapahtuvan residenssitoiminnan, näyttelyiden ja tapahtumien kautta Mustarinda on paitsi tehnyt pioneerityötä jälkifossiilisen jälleenrakennuksen saralla myös toiminut alustana taiteen ja tieteen tekijöiden kohtaamisille. Haastattelimme seuran aktiiveja Pauliina Leikasta ja Sanna Ritvasta Yhteisöllisyydestä-juttusarjaan.

Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa opetetaan lukemista ja kirjoittamista poikkeuksellisen monipuolisesti. Vuonna 2019 aloitetussa koulutuksessa keskeistä on taiteidenvälisyys ja kuunteleva kohtaaminen. Haastattelimme koulutusohjelman professoreita, Mikael Bryggeriä ja Jussi Valtosta.

Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa opetetaan lukemista ja kirjoittamista poikkeuksellisen monipuolisesti. Vuonna 2019 aloitetussa koulutuksessa keskeistä on taiteidenvälisyys ja kuunteleva kohtaaminen. Haastattelimme koulutusohjelman professoreita, Mikael Bryggeriä ja Jussi Valtosta.

Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa opetetaan lukemista ja kirjoittamista poikkeuksellisen monipuolisesti. Vuonna 2019 aloitetussa koulutuksessa keskeistä on taiteidenvälisyys ja kuunteleva kohtaaminen. Haastattelimme koulutusohjelman professoreita, Mikael Bryggeriä ja Jussi Valtosta.

Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa opetetaan lukemista ja kirjoittamista poikkeuksellisen monipuolisesti. Vuonna 2019 aloitetussa koulutuksessa keskeistä on taiteidenvälisyys ja kuunteleva kohtaaminen. Haastattelimme koulutusohjelman professoreita, Mikael Bryggeriä ja Jussi Valtosta.

Sini Pelkin liikkuvan kuvan teos Departing Shadow (2020) sai ensiesityksensä marraskuun lopussa Herttoniemenrannassa avatussa uudessa Monitoimitila O.:ssa. Sini Pelkki kertoi Zoomin kautta käydyssä keskustelussa kriitikko Sini Monoselle teoksen taustoista. Keskustelussa sivuttiin kehollisuutta, ääntä ja musiikkia, improvisaatiota ja ilmaisun rajoja sekä liikkuvan kuvan pehmeää materiaalisuutta.

Sini Pelkin liikkuvan kuvan teos Departing Shadow (2020) sai ensiesityksensä marraskuun lopussa Herttoniemenrannassa avatussa uudessa Monitoimitila O.:ssa. Sini Pelkki kertoi Zoomin kautta käydyssä keskustelussa kriitikko Sini Monoselle teoksen taustoista. Keskustelussa sivuttiin kehollisuutta, ääntä ja musiikkia, improvisaatiota ja ilmaisun rajoja sekä liikkuvan kuvan pehmeää materiaalisuutta.

Sini Pelkin liikkuvan kuvan teos Departing Shadow (2020) sai ensiesityksensä marraskuun lopussa Herttoniemenrannassa avatussa uudessa Monitoimitila O.:ssa. Sini Pelkki kertoi Zoomin kautta käydyssä keskustelussa kriitikko Sini Monoselle teoksen taustoista. Keskustelussa sivuttiin kehollisuutta, ääntä ja musiikkia, improvisaatiota ja ilmaisun rajoja sekä liikkuvan kuvan pehmeää materiaalisuutta.

Sini Pelkin liikkuvan kuvan teos Departing Shadow (2020) sai ensiesityksensä marraskuun lopussa Herttoniemenrannassa avatussa uudessa Monitoimitila O.:ssa. Sini Pelkki kertoi Zoomin kautta käydyssä keskustelussa kriitikko Sini Monoselle teoksen taustoista. Keskustelussa sivuttiin kehollisuutta, ääntä ja musiikkia, improvisaatiota ja ilmaisun rajoja sekä liikkuvan kuvan pehmeää materiaalisuutta.

Feminist Culture House is an intersectional feminist organisation based in Helsinki. EDIT interviewed its co-founders Katie Lenanton, Neicia Marsh, Orlan Ohtonen, and Selina Väliheikki about their pioneering work and the meaning of communality in the field of art during the bittersweet year of 2020.

Feminist Culture House is an intersectional feminist organisation based in Helsinki. EDIT interviewed its co-founders Katie Lenanton, Neicia Marsh, Orlan Ohtonen, and Selina Väliheikki about their pioneering work and the meaning of communality in the field of art during the bittersweet year of 2020.

Feminist Culture House is an intersectional feminist organisation based in Helsinki. EDIT interviewed its co-founders Katie Lenanton, Neicia Marsh, Orlan Ohtonen, and Selina Väliheikki about their pioneering work and the meaning of communality in the field of art during the bittersweet year of 2020.

Feminist Culture House is an intersectional feminist organisation based in Helsinki. EDIT interviewed its co-founders Katie Lenanton, Neicia Marsh, Orlan Ohtonen, and Selina Väliheikki about their pioneering work and the meaning of communality in the field of art during the bittersweet year of 2020.

Anni Leppälän ja Eeva Peuran toinen yhteisnäyttely Tunteiden bumerangi on parhaillaan esillä Galleria Amassa. Valokuvataiteilijan ja taidemaalarin teokset muodostavat kokonaisuuden, jossa erilaiset yhteydet ja yhteentörmäykset risteilevät. Millaista on kahden taiteilijan välinen yhteistyö?

Anni Leppälän ja Eeva Peuran toinen yhteisnäyttely Tunteiden bumerangi on parhaillaan esillä Galleria Amassa. Valokuvataiteilijan ja taidemaalarin teokset muodostavat kokonaisuuden, jossa erilaiset yhteydet ja yhteentörmäykset risteilevät. Millaista on kahden taiteilijan välinen yhteistyö?

Anni Leppälän ja Eeva Peuran toinen yhteisnäyttely Tunteiden bumerangi on parhaillaan esillä Galleria Amassa. Valokuvataiteilijan ja taidemaalarin teokset muodostavat kokonaisuuden, jossa erilaiset yhteydet ja yhteentörmäykset risteilevät. Millaista on kahden taiteilijan välinen yhteistyö?

Anni Leppälän ja Eeva Peuran toinen yhteisnäyttely Tunteiden bumerangi on parhaillaan esillä Galleria Amassa. Valokuvataiteilijan ja taidemaalarin teokset muodostavat kokonaisuuden, jossa erilaiset yhteydet ja yhteentörmäykset risteilevät. Millaista on kahden taiteilijan välinen yhteistyö?

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Koreografi Emmi Vennan uusi teos Fabulous Muscles sukeltaa lihasten läpi surun, fantasioiden, body horrorin ja psykedelian äärelle. Koreografiaa, tekstiä, animaatiota ja käsintehtyjä materiaaleja yhdistävän teoksen lähtökohtana on ollut erityinen herkkyys, joka keholla työskentelemiseen liittyy. Tällä kertaa Venna on työskennellyt myös kuvataiteen kentällä vaikuttavien tekijöiden kanssa työryhmänä.

Koreografi Emmi Vennan uusi teos Fabulous Muscles sukeltaa lihasten läpi surun, fantasioiden, body horrorin ja psykedelian äärelle. Koreografiaa, tekstiä, animaatiota ja käsintehtyjä materiaaleja yhdistävän teoksen lähtökohtana on ollut erityinen herkkyys, joka keholla työskentelemiseen liittyy. Tällä kertaa Venna on työskennellyt myös kuvataiteen kentällä vaikuttavien tekijöiden kanssa työryhmänä.

Koreografi Emmi Vennan uusi teos Fabulous Muscles sukeltaa lihasten läpi surun, fantasioiden, body horrorin ja psykedelian äärelle. Koreografiaa, tekstiä, animaatiota ja käsintehtyjä materiaaleja yhdistävän teoksen lähtökohtana on ollut erityinen herkkyys, joka keholla työskentelemiseen liittyy. Tällä kertaa Venna on työskennellyt myös kuvataiteen kentällä vaikuttavien tekijöiden kanssa työryhmänä.

Koreografi Emmi Vennan uusi teos Fabulous Muscles sukeltaa lihasten läpi surun, fantasioiden, body horrorin ja psykedelian äärelle. Koreografiaa, tekstiä, animaatiota ja käsintehtyjä materiaaleja yhdistävän teoksen lähtökohtana on ollut erityinen herkkyys, joka keholla työskentelemiseen liittyy. Tällä kertaa Venna on työskennellyt myös kuvataiteen kentällä vaikuttavien tekijöiden kanssa työryhmänä.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.