MUU Galleriassa parhaillaan nähtävä Juan Kasarin näyttely In Transition hyödyntää taiteilijalle jo tunnusomaisia elementtejä, kuten suuria väriprojisointeja ja abstrakteja veistoksellisia asetelmia. Näkyvän ja ei-näkyvän maailman rajalla liikkuva näyttely kurottaa kuitenkin yhä vahvemmin mystiikan ja teosofian suuntaan. MUU Gallerian tila Lönnrotinkadulla kylpee lukuisten videoprojisointien synnyttämissä alati muuttuvissa väripinnoissa. Yhteiseen tilaan installoidut Juan Kasarin teokset Absence I ja II ovat jatkuvassa muutoksessa, johon tammikuussa vain pilkahteleva luonnonvalo ja tilassa liikkuvien katsojien läsnäolo vaikuttaa. Minimalistisessa teoksessa käytetyt puhtaat perusvärit lipuvat sävystä toiseen, peittäen ja paljastaen toisiaan ja muodostaen loputtomasti uusia kompositioita. In Transition: Absence, Isolated, Excluded -näyttely hyödyntää samoja elementtejä kuin Kasarin edellinen yksityisnäyttely, Sinnessä vuonna 2016 esitetty Without Beginning or End. Mukana on veistosmaisia asetelmia, suurikokoisia videoprojisointeja, pleksilevyjä ja loisteputkia. Jo Sinnen näyttelyssä tiukassa abstraktisuudessa ja värikokeiluissa ilmeni pyrkimys eroon tietynlaisesta kaupallisesta ja mainosmaisesta estetiikasta, mikä ilmenee myös uudessa näyttelyssä. Uusi näyttely kurottaa tunnelmaltaan kuitenkin vahvemmin mystiikan ja teosofian suuntaan. Galleriasta on pyritty luomaan jonkinlainen välitila tai epäpaikka, jossa katsoja – ehkä yhtä lailla kuin taiteilija – voi vapautua esittävästä ja tarinallisesta kuvakielestä ja arjen kuvatulvasta. Päällekkäisten projisointien kerroksellisuus nostaa esiin erilaisia assosiaatioita ja vie ajatukset myös värisymboliikkaan ja synestesiaan. Käytetty spektri noudattelee perinteistä Johannes Ittenin värioppia kontrasteineen ja värisointuineen. Sävyjen rauhallista leikkiä unohtuu seuraamaan kuin huomaamatta. Hahmottamatonta äänimaailmaa hallitsee valkoinen kohina, jota ennen pitkää ei enää erota. Aineettomien projisointien oheen synkronoitu videoteos sekä tunnistamattomiksi pirstaloituneet pigmenttivedokset rytmittävät kokonaisuutta mukavasti. Jonkinlaiseen digitaaliseen häiriöön tai dekonstroitumiseen viittaavat kaksi vedosta toimivat katkoksena kokonaisuuden harmoniassa. Näyttelyteksti puhuu synkronisiteetista, sattumista sekä näkyvän ja ei-näkyvän maailman tiedostamisesta. Ripustus on toteutettu kolmeen eri tilaan, joiden välillä siirrytään kuin tasoilta toiselle. Näyttelystä löytää viittauksia varhaisiin modernisteihin kuten Piet Mondrianiin ja Kazimir Malevitšiin, jotka olivat Ittenin ohella hyvin kiinnostuneita teosofiasta ja mystiikasta. Erityisesti gallerian mustan laatikon teoksessa Empty souls and row boats to heaven on mukana selkeän esoteerisiä elementtejä. Alttarimaisen asetelman loisteputkivalot kurottavat ylle projisoituun enneagrammiin. Teoksen ääniraidalla leijuu laulaja Nicole Willisin transsimainen, toisteleva ääni. Näyttelyn heikko kohta on näyttelyteksti, joka haparoi kielellisesti ja sortuu liikaan selittämiseen, mikä on monitasoisen ja toimivan teoskokonaisuuden kannalta tarpeetonta. Parhaimmillaan näyttely on, kun katsoja saa tunnustella sitä omien assosiaatioidensa kautta ja viipyillä meditatiivisessa tilassa ilman ennalta annettuja merkityksiä. Seuraavissa näyttelyissä olisi ilo nähdä Kasarin menevän spiritualistisissa tutkielmissaan vieläkin syvemmälle ja terävöittämään työskentelynsä ydinajatuksia entisestään.   Juan Kasari: In Transition – Absence, Isolated, Excluded 25.2. saakka MUU Galleria Lönnrotinkatu 33]]>