Jos metsään haluat mennä nyt ja jatkossa, kannattaa tänään osallistua mielenilmaukseen metsähallituslaista. Uusi metsähallituslaki epäilyttää tosi paljon. Itse en ainakaan halua virkistysmetsille, retkeilyalueille tai muille yleisille vesialueille kasvavaa talouspainetta tai tuottovaatimusta. Näillä alueilla ja metsän yhteiskunnallisella asemalla täytyy olla tyystin toisenlainen merkitys. Tänään tarkastelussa on myös kaksi erilaista tapaa rakentaa muovinen metsä ja kaksi hyvin erilaista retkeä […]
Jos metsään haluat mennä nyt ja jatkossa, kannattaa tänään osallistua mielenilmaukseen metsähallituslaista. Uusi metsähallituslaki epäilyttää tosi paljon. Itse en ainakaan halua virkistysmetsille, retkeilyalueille tai muille yleisille vesialueille kasvavaa talouspainetta tai tuottovaatimusta. Näillä alueilla ja metsän yhteiskunnallisella asemalla täytyy olla tyystin toisenlainen merkitys.
Tänään tarkastelussa on myös kaksi erilaista tapaa rakentaa muovinen metsä ja kaksi hyvin erilaista retkeä niihin. Toisen ikivihreän muovimetsän läpi kulkemalla tila muuttuu kuvaksi. Toisessa taas muovisen koivumetsän takaa ja alta löytyy mustavalkoinen ja smaragdinvihreä omituinen maailma.
1. Pia Sirénin Backdrop MUU Kaapelissa
”Mutta miten voi tehdä kollaasin sadan neliön näyttelytilaan? Tietenkin pressuilla, suojamuoveilla, nippusiteillä ja ilmastointiteipillä!” Näistä elementeistä koostuu Pia Sirénin näyttely Backdrop, joka on esillä MUU Kaapelin galleriatilassa. Backdrop on suoraan tilaan suunniteltu ja toteutettu tilallinen maisemakollaasi, jonka sisään kävijä astuu suoraan Kaapelitehtaan aulasta. Kun tilaan astuu, vaikuttaa siltä, että on joutunut keskelle remonttia. Katosta roikkuu muovia pressuina ja kalvoina. Niiden keskellä kulkee polku, jonka varrella voi nähdä lattianrajassa pari spray-kannua. Muovin ja rakennustelineiden välissä polku mutkittelee syvemmälle muoviseen metsään, joka tosin todella muuttuu maisemaksi vasta perillä, galleriatilan perällä. Mutkitteleva matka muuttuu merkitykselliseksi tämän näkökulman vaihdoksen kautta. Katsoja tulee aitiopaikalle kulissien lävitse, ja näytelmä on valmis. Tai itse asiassa ei ole, sillä näytelmä on tässä tapauksessa kuva. Tilasta tulee kuva. Näyttely tekee oivaltavalla tavalla näkyväksi sen, kuinka katsojuus toimii ja maisema rakentuu. Katsoja kulkee ensin pressusokkelon lävitse, joka tuntuu metsän sijaan rakennustyömaalta. Lopulta maiseman katsomiselle on oma korokkeensa, ja roikkuvat pressut ovatkin yhtäkkiä kuin postikortti vehreästä kansallismaisemasta. Näyttely pakottaa katsojan kulisseihin ja näyttää, kuinka ne heräävät eloon. Katsominen on näkökulmasta kiinni. Näyttely avoinna 3.4. saakka MUU Kaapeli Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 C
2. Carolin Kossin Emerald Green Oksasenkatu 11:ssä
Siinä missä Sirénin ikivihreät metsät tuovat mieleen rakennetun kansallismaiseman, rakentaa Carolin Koss muovimetsäänsä kokonaisen smaragdinvihreän dystooppisen rinnakkaistodellisuuden. Emerald Green on Kossin Oksasenkatu 11:ssä vielä tämän viikon esillä oleva monikanavainen videoinstallaatio. Oksasenkadulle avautuu jo gallerian ikkunan lävitse muovisten koivunrunkojen rytmittämä näkymä. Koivujen takaa hohtaa outo vihreä valo, jota kohti on kuljettava. Muovikoivumetsästä reitti kulkee hämärään alakertaan, jota valaisee vitriinin sisään koottujen marjojen yllä roikkuva häiritsevä vihreä valo. Näyttelyn nimestä nappaan mukaani smaragdinvihreän, mutta ympäröivä valo ei tunnu Afrikan Tähdestä tutulta suosikkijalokiveltä, vaan sairaalta, pelottavalta, jopa kuolemalta. Sellaiselta vaaralliselta vihreältä puikolta, joka pujahtaa ydinvoimalassa Homerin taskuun Simpsoneiden tunnarissa. Vihreällä valaistu käytävä kuljettaa videoinstallaatioita kohti. Seinille projisoiduissa videoissa seikkailee muutama henkilö ja musta kissa. Videoiden maailma on vinksahtanut ja vakava. Luonnolle on tehty kamaluuksia, ja elinolosuhteet ovat vaativat. Lapsi hiihtelee muovisissa maisemissa valkoisessa suoja-asussa ja happiviiksissa kisun perässä. Mies kuoriutuu muovikelmukotelostaan kuin outo toukka, joka ei pääse muuttumaan perhoseksi. Tai sitten mies luo muovinahkansa kuin käärme, joka ei ole koskaan käynytkään paratiisissa. Kaiken keskellä naishahmo ahmaisee hartaana yhden marjan syömäpuikoilla, eikä hiuskarvakaan liikahda hänen graafisessa lyhyessä polkkatukassaan. Emerald Green on kiehtova kurkistus synkkään rinnakkaistodellisuuteen ja/tai alitajuntaan. Lisäksi siinä ilahduttaa loistava tekninen toteutus – varsinkin videoiden osalta. Niitä Koss onkin työstänyt neljän vuoden ajan yhteistyössä alan ammattilaisten ja opiskelijoiden kanssa. Lue myös Svenska YLE:n juttu näyttelystä.Näyttely avoinna 13.3. saakka Oksasenkatu 11 Kuvat: Carolin Koss Plastic Child Pia Sirénin näyttelystä Sanna Lipponen Carolin Koss Emerald Green]]>
Olen kuvataidekriitikko ja vapaa kirjoittaja. Aiemmin olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa näyttelytuotantoon ja viestintään liittyvissä tehtävissä. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan, ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa.
We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. If you continue to use this site we will assume that you are happy with it.Ok