Elina Vainion Dugout on näyttely, joka koostuu muun muassa hiekasta ja ruosteesta. Se herättelee ajatuksia luonnonvaroista, kaivannasta, eroosiosta sekä ajankulusta ja suojaan hakeutumisesta. Dugout on pienimuotoinen kuvaus kuvitteellisesta postapokalyptisestä maailmasta. Tätä maailmaa ei kuitenkaan esitellä kokonaan, vaan sen sijaan teokset antavat vihjeitä siitä millainen tämä maailma saattaisi olla. Itse näen sen jonkinlaisena Tähtien sodan Tatooine-aavikkoplaneettana tai Mad Maxin maisemina. Vainion näyttely ei ole kuitenkaan pelkästään dystooppinen. Oksasenkatu 11:n seinillä on arkkitehtuuripiirustuksia futuristisista maanalaisista suojista tai korsuista, jotka ovat hurjista perspektiiveistään huolimatta omalla tavallaan sympaattisia. Veistokset, kuin pelkistetyt rauniot, ovat kovetettua hiekkaa, joka oletettavasti toimii rakennusaineena maailmassa, jossa kaikki ehkä metalli on jo kaivettu ja kulutettu. Rautaa löytyy pieninä palasina ruostuneena sieltä täältä, myös gallerian lattialta. Ne ovat kuin pieniä ansoja näyttelyvieraalle. Tämä tuo näyttelyyn omanlaisensa survivalistisen tunnelman. Gallerian alakerran videoteos Mine puolestaan tiivistää yhteen näyttelyn ajatuksia ja solmii kaikki langat yhteen. Dugout on selvästi sukua viime kesänä Sinnessä nähdylle Remote Sensing -näyttelylle, jonka teokset olivat niinikään hiekasta valmistettuja ja liikkuivat samankaltaisissa ajankulun ja eroosion teemoissa.

---

Elina Vainio: Dugout 10.-26.2.2017 Oksasenkatu 11 Helsinki

---

Valokuva kirjoittajan. Yksityiskohta teoksesta Kuvitteellisen pula-ajan työkaluja hautautuneina tulevaisuudessa, 2017. ]]>