Hämärässä näyttelytilassa katse kiinnittyy kehoihin ja niiden liikkeisiin. Kehot huojuvat, taipuvat, hypähtelevät rytmikkäästi ja kierivät maassa. Raajat ojentuvat ja koukistuvat, lihakset supistuvat ja rentoutuvat. Liikkeen lomassa ihmiset kertovat kameralle ajatuksiaan todellisuudesta ja transsendenssistä. 

Jeremy Shaw’n Malvassa Lahdessa esillä oleva teos Jaksoton järjestelmä (2020) koostuu 7-kanavaisesta videosta sekä ääni- ja valoelementeistä. Kokonaisuus on upeasti installoitu ja teos lumoava. 

Tanssivien ihmisten ohella videoilla näkyvä materiaali on rätisevää lumisadetta sekä ihmeellisiä väreileviä muotoja, jotka lopulta hehkuvat kuin galaksit. Videot vaikuttavat dokumenteilta, jotka on kuvattu eri aikoina ja tallennettu eri välinein (16 millimetrin filmi, VHS-formaatti ja Hi-8-järjestelmä). Jokaisessa videossa myös tanssijoiden liikekieli, tapa puhua ja pukeutua vaihtelevat. Ilmaisutavat ammentavat muun muassa hardcore punkista, hiphopista, tanssiterapiasta ja modernista tanssista.

Videolla esiintyvien ihmisten puheissa korostuu transsendenssin tavoittelu. Huomio kiinnittyy nopeasti tiettyihin toistuviin sanoihin: digitaalinen kirkkaus, todellisuus, henkinen, mentaalinen, virtuaalinen, spirituaalinen, orgaaninen, elämä, energia, matrix ja jälleensyntymä. Kerrottu jää irrallisiksi käsitteiksi ja lauseiksi. Varsinaisten maailmankatsomuksellisten näkemysten avaamisen ja välittämisen sijaan sanottu pikemminkin virittää teoksen teemoja ja tunnelmaa: kyse on fyysisen ja ajallisen todellisuuden ylittämisestä tanssin ja liikkeen kautta. 

Jokaisen videon taustalla on kuitenkin myös oma taustatarinansa. Niissä kerrotaan esimerkiksi purppuraluxistien seitsenportaisista loitsuriiteistä, nollaykkösten pyrkimyksistä integroida koko ihmiskunta täysin äärettömään binäärikoodiverkostoon ja kvanttimodernien kehittämistä koreografioista, ”jotka onnistuessaan avasivat vaihetiloja minkä tahansa historiallisen tai fyysisen todellisuuden läpikululle”. Vaikka eri tilaan sijoitetut taustatarinat täydentävät videoilla kerrottuja asioita, ne tuntuvat jossakin määrin tarpeettomilta ja jopa vaivaannuttavilta. Teoksen voima on nimenomaan installaation kokemisessa, kaikkien videoiden kanssa samassa tilassa olemisessa ja niiden seuraamisessa yhtä aikaa. Ja tuo kokemus onkin poikkeuksellisen vangitseva. 

Teoksen draaman kaari on vaikuttava. Kun osa videoista alkaa loopata, ehtii jo ajatella, että 36-minuuttisessa videossa voisi olla tiivistämisen varaa, mutta itse asiassa myös juuri se kohta tekee näkyväksi ajallisuuden sekä toiston merkitystä. Ja kun tanssijoiden liikkeet alkavat osua yksiin paitsi kunkin videon sisällä myös kaikkien videoiden välillä, synkronoituminen todella ylittää ajan ja paikan.

Kun teos etenee kohti huippukohtaansa, äänen volyymi kohoaa ja rytmi kiihtyy. Liikkeet muuttuvat yhä nopeammiksi ja rajummiksi. Kulminaatiopisteessä kaikki tapahtuu samanaikaisesti ja joka puolella. Hypnoottinen hetki hidastuu, venyy ja venyy vielä vähän, kunnes se on ohi. Kuvat ja merkitykset hajoavat, glitchaavat. Aika ja paikka murtuvat vielä kerran – kunnes on aika alkaa alusta, etsiä järjestystä kaaoksesta yhä uudelleen. Lumoutua uudelleen. 

Jeremy Shaw: Jaksoton järjestelmä Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa 29.9.2024 saakka.

Artikkelikuva: Jeremy Shaw Jaksoton järjestelmä | Kuva: Karoliina Redsven/Lahden museot (rajattu)