Katosta roikkuu ja seiniä pitkin luikertelee kirkkaanvärisiä kankaita, kimaltavia nauhoja ja johtoja, jotka muistuttavat viidakon liaaneja. Suurikokoiset palmukasvit reunustavat tilaa. Jonna Karanka, Ina Niemelä, Enni Suominen ja Anna-Sofia Sysser ovat koristelleet Kanneltalon näyttelytilan monenlaisella rekvisiitalla. 

Eloa! on neljän taiteilijan ryhmänäyttely, joka koostuu tekstiiliteoksista, installaatioista, kasveista, äänestä ja kuvasta. Lisäksi se toimi lavastuksena Paradisaea-esitykselle. Runsas kokonaisuus on Esitystaiteen seuran, Ehkä-tuotannon ja Kanneltalon yhteistuotanto. 

Näyttelytilassa kohtaavat Karankan värikkäät ryijyt, Sysserin keinotropiikki, Niemelän kasvipistokkaat ja Suomisen minimalistisempi muotokieli. Materiaalit ovat houkuttelevan ristiriitaisia: pehmeää ja kovaa, kestävää ja kertakäyttöistä, orgaanista ja keinotekoista. 

Kokonaisuudesta huokuu vilpitön ilo ja yhdessä tekemisen riemu, joka tarttuu myös katsojaan. Tilassa tapahtuu hillittömän paljon ja se on ihanaa. Näyttelyssä tekee mieli viettää aikaa, kierähtää palmun alle tyynykekoon ja jäädä sinne kuuntelemaan lintujen ääniä.

Näyttelyteksti kertoo ilahduttavan välittömästi, mitä näyttelyssä on ja mistä on kyse:

“Aarteet, versot, pienet, ihmeellisyys. Krääsää, harmaata, kukoistavaa, näkymätöntä. Paikka oleilla ja tutkailla ihan rauhassa. Näyttelyssä on tekstiiliteoksia, installaatioita, kasveja, ääntä ja kuvaa.

Taiteilijaryhmän tekemistä on innoittanut askarteluun liittyvä nautinnollisuus sekä keinotekoisen ja orgaanisen yhdistelmät.”

Ryijyt trendaavat tällä hetkellä niin sisustuksessa kuin nykytaiteessa, mutta Jonna Karanka on luonut psykedeelisiä ja monimateriaalisia tekstiiliteoksiaan jo pitkään.

Niissä perinteinen ryijytekniikka taipuu osaksi kollaasia muistuttavaa lopputulosta. Ysäriestetiikkaa huokuvat teokset hohtavat neonväreissä ja tulvivat herkullisia yksityiskohtia. Teoksesta Jami (2021) voi bongata esimerkiksi kukkaseppeleen, brodeeratun kisun punaisessa rusetissa ja peace-tekstin.

Muovinen pyykkikori ja turkoosit lastentuolit muuttuvat joksikin toisiksi Enni Suomisen installaatiossa Bath, jossa voi tunnistaa kylpemiseen liittyviä vihjeitä. Muun muassa Kanneltalon kalusteita, keramiikkaa ja tekstiilejä yhdistelevässä asetelmassa on samalla löytömateriaalien tuomaa sattumanvaraisuutta ja huolitellun muotokielen virheettömyyttä. Se kierrättää myös Suomisen vuonna 2020 HAM-galleriassa nähdystä näyttelystä elementtejä, jotka asettuvat nyt uusiin rooleihin.

Abstraktista esinekokonaisuudesta avautuu pikkuhiljaa kuvaelma, jossa voi nähdä vaikkapa aaltoilevasta kylpyvedestä nousevan jalkaterän ja ammeen reunalla odottavan niskatyynyn.

Anna-Sofia Sysser on tutkinut työskentelyssään keinotrooppisuutta ja tropikalismia – sitä, miten trooppisuutta esitetään, tulkitaan ja toisinnetaan erilaisissa konteksteissa ja kulttuureissa. Sitä, millaisia mielikuvia trooppisuuteen liittyy ja miten niitä hyödynnetään tehokkaasti myös tuotteissa ja mainoksissa. 

Sysser on parhaillaan mukana myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa järjestettävässä Porin Kulttuurisäädön kuratoimassa Evergreen Inner Jungle -näyttelyssä. Sen osana pitämässään Lauhkeat palmut -esityksessä hän kysyi, miten muovipalmu kietoutuu unelmiin, sattuma jatkamiseen, arki kolonialismiin, lämpö kylmään, kaukainen lähelle, elämä sykleihin, kaikki kaikkeen?

Kanneltalossa tropiikin jälkiä ja jäljitelmiä esiintyy tilassa olevissa oikeissa ja keinotekoisissa palmuissa. Korkea tila itsessään muistuttaa hieman kasvitieteellistä puutarhaa, jossa kasvit kurottuvat kohti kattoikkunoita ja niiden toisella puolella vapaudesta nauttivia puita ja pensaita. Myös tilaan viritetyillä langoilla roikkuvat kiiltävät askartelumateriaalit luovat mielikuvan trooppisista kukista ja kasveista.

Niille kontrastina toimivat Ina Niemelän kuihtuneet tai kitukasvuiset eri puolilta Helsinkiä poimitut pistokkaat. Ulkona kasvavat kasvit on istutettu huonekasvien tapaan arkisiin saviruukkuihin tai pienempiin muoviruukkuihin. Esille asetettuihin karttoihin on merkitty pistokkaiden poimintapaikkoja, maalis- ja elokuulle ajoittuvien pajuretkien kohteita: numerot asettuvat Herttoniemen ja Laajasalon tuntumaan. Kartat ovat osa kollaasia, jossa on violetilla teipillä muodostettua sydäntä, karkkipapereita, kiiltävää hopeista paperia ja harmaata marmorikuviota. 

Kanneltalon tropiikissa taiteilijat ovat ottaneet mallia viidakon paratiisilinnuilta, ja koristaneet yhteisen tilansa erilaisilla houkuttelevilla esineillä. Osana näyttelyä nähdyssä Paradisaea-esityksessä kokonaisuus täydentyy esityksellisellä ulottuvuudella. Esityksen jäljet ja lavasteet ovat läsnä näyttelyssä myös muulloin.

Ryhmänäyttely Eloa! 18.9. saakka Kanneltalon galleriassa.

Teksti: Rosa Kuosmanen ja Sanna Lipponen

Artikkelikuva: Installaatiokuva Eloa!-näyttelystä. Kuva: Sanna Lipponen