2017: Avaruusseikkailu
15.4.2017
Sulje
Sulje
15.4.2017
Valokuvagalleria Hippolytessä esillä oleva Mikko Sinervon näyttely Unfinished Map of Cosmos on elegantti tutkielma maailmankaikkeudesta.
Valokuvagalleria Hippolytessä esillä oleva Mikko Sinervon näyttely Unfinished Map of Cosmos on elegantti tutkielma maailmankaikkeudesta. Kaikki mitä näemme johtuu valosta. Se on ihmeellistä. Ja valo jonka näemme voi olla matkustanut valovuosia ja vanhaa kuin no, taivas. Paitsi että se voi olla vieläkin iäkkäämpää. On mukava ajatella, että valo voi tulla maailmankaikkeuden ääristä ja olla niin käsittämättömän paljon vanhempaa kuin oma planeettamme. Sitäkin on mukava ajatella, että kaikki on silti samaa kokonaisuutta. Ihminenkin muodostuu tähtipölystä. Kun astun Hippolyte Studioon, ajattelen kuinka valokuvienkin valo on vanhaa. Eri valo on synnyttänyt valokuvan ja katsomme sitä myöhemmin toisenlaisessa valossa. Mikko Sinervo on kuitenkin kääntänyt tämän asetelman ylösalaisin. Studiossa UV-valo tekee parhaillaankin kuvaa. Valo muovaa muotoja haluamikseen, muuttaa kuvaa koko ajan. Katsoja näkee kuvan muodostumisen prosessin, muttei valmista kuvaa. Valokuvan lisäksi Sinervon näyttely Unfinished Map of Cosmos sisältää installaatioita, hapetettua kuparia ja kipsiä. Näyttelyn ripustus on keveä ja levollinen. Teosten asettelussa on avaruutta, jota pigmentillä käsiteltyjen valokuvavedosten musta kraatterinkaltainen massa vaatii ympärilleen. Toinen kiinnostava kontrasti syntyy valtavan runsauden ja äärimmäisen riisutun muodon välille. Suurissa kehystetyissä teoksissa pari aavistuksenomaista katoavaa kaarta nousee esiin mustaa tai valkoista taustaa vasten. Keskellä lattiaa telineelle nostettu hapettunut kuparilevy on kuin miniatyyrisupernova leijuvine kiehtovine muotoineen ja hehkuvine väreineen. Toisella kuparilevyllä taas kimaltelevat tuhannet pienet tähdet pitkin pinnan kaksiulotteista avaruutta. Näyttelykokonaisuudessa on outoa herkkyyttä ja omintakeisia ratkaisuja kosmisen kartaston hahmottelemiseksi. Lattialle asetetut kipsipylpyrät ovat pieni siivu planeettaa, jonka pinta on leikattu tasaiseksi. Kun niiden ylle kumartuu, tuntuu kuin kurkistaisi ikkunasta avaruuteen, jossa pastelliset planeetat puolestaan katsovat hiljaisina takaisin. Paitsi että eivät ne ole hiljaa, ne laulavat. Näyttely esillä 23.4. saakka Valokuvagalleria Hippolyte Yrjönkatu 8–10 sisäpiha Kuvat: Mikko Sinervo, Gridwork #2 (Celestial Mapping), 2016. Kuva näyttelystä Mikko Sinervo.]]>